Kun oikein tarkkaan kuunteli, saattoi kuulla seireenien laulun.
Olin suunnitellut nauttivani iltapäiväkahvin terassilla, mutta päivän mittaan pilvet peittivät taivaan, ilma kylmeni ja alkoi sataa. Valitsin Nuuskamuikkusen äitini muumimukikokoelmasta ja istuin ruokasalin pöydän ääreen. Mäellä, raatihuoneen takana, on rivi erivärisiä töllejä, jotka ikkunanlasi vääristää värien ja muotojen sekamelskaksi. Se on näkymä, jonka äitini on painattanut julisteisiin, t-paitoihin ja verhoihin lukemattomina eri versioina. Ikkunan edessä on talonpoikaisrokokoopöytä. Vitriinikaappi keittiön oven vieressä ja lipasto viereisellä seinällä ovat samaa sarjaa. Huoneen yhtenäisen tyylin pilaa ainoastaan nurkassa oleva mäntyovellinen komero. Lipaston pitsiliinan päällä on pysti, joka esittää nuorta tyttöä, sekä joitakin koriste-esineitä. Seinällä roikkuu jokimaisemaa esittävä maalaus. En tiedä, mistä rokokookalusto on löytänyt […]
Kun olin lapsi, olisin halunnut muuttaa isoäitini keittiön yläkomeroon asumaan. Suunnittelin ripustavani narutikkaat, joita pitkin pääsisin kapuamaan piilopaikkaani.
Tämä on ote tulevasta romaanistani Petto, erään lemminkin tarina. Igor Hodarjonok istui kaatuneen männyn rungolle juomaan vettä. Hän otti esiin mukanaan tuomansa voileivän ja söi sen nopeasti jottei ruoantuoksu houkuttelisi paikalle villieläimiä. Alueella liikkui suuriakin petoja, sen hän tiesi. Jopa karhuja oli kuulemma nähty. Nämä eivät kuitenkaan olleet se asia, jota Igor pelkäsi, vaan sotilaat, jotka vartioivat aluetta. Näillä oli lupa ampua kenet tahansa suoja-alueella liikkuva. Tarkka-ampujan luoti saattaisi iskeä kuin tyhjästä, tai sitten jokin tuhansista aluetta vartioivista mikrodroneista voisi johdattaa partion hänen jäljilleen. Syötyään eväänsä Igor pakkasi vesipullon ja eväsleivän käärepaperin reppuunsa. Lopuksi hän tutki tarkasti, ettei ollut vahingossa […]
Hyllyllä ikkunan edessä on saviruukku, jossa kasvaa eksoottinen vesikasvi. Se viihtyy kylpyhuoneen trooppisessa ilmanalassa. Ruukun vieressä on hiiriperhe ja kiviasetelma.
Alman kaikki kolme lasta olivat saapuneet kukin taholtaan viettämään viimeisen joulun kotitalossaan yhdessä äitinsä kanssa. Tämä joulu oli viimeinen siksi, että joulun jälkeen Alma siirrettäisiin hoivakotiin ja hänen omistamansa omakotitalo tultaisiin myymään. Se ei suinkaan ollut Alman tahto. Itse asiassa hän ei ollut vielä täysin tietoinen koko asiasta. Tosin hänellä ei ollut tässä asiassa päätäntävaltaa. Näin oli allekirjoituksellaan varmistanut häntä tutkinut lääkäri, ja tätä päätöstä puolsivat hänen jälkeläisensä, jotka jo ahnaina odottivat suuren omakotitalon myyntiä ja tulevaa perintöään. Viimeinen joulu kotona oli poikkeuksellinen, koska Alman lapset, Armas, Lyyti ja Aimo, eivät olleet enää vuosikymmeniin matkustaneet jouluksi kotikaupunkiinsa, joitain harvoja kertoja […]
Maahan pudonneiden ja maatuvien omenoiden makea tuoksu täytti koko pihan ja sekoittui vastakeitetyn kahvin tuoksuun.
Ennen vanhaan ei tarvittu kuin piirustuslauta, kynä ja viivoittimia, jotta arkkitehti sai siirrettyä loistavat ideansa aivoistaan paperille.
Minä kyyristelin kangaspuiden alla ja kuvittelin sen olevan avaruusalus, jolla olin matkustamassa kohti tähtiä.
Vadelmapensaikko oli kuin metsä ja vadelmat olivat korkeita puita, joiden latvustoissa kasvoi punaisia herkullisia marjoja.