Vaimo sanoi: ”Mikset kirjoittaisi dekkaria joka sijoittuu tänne meidän kotikulmille. Esimerkiksi vaikka vanhaan verkatehtaaseen.” Miksipä ei, ajattelin. En ole koskaan kirjoittanut ainuttakaan dekkaria, joten aloittaminen oli helpommin sanottu kuin tehty. Päättelin, että aivan aluksi pitää tappaa joku. Kunnon murha on aina hyvä alku. Nyt kun se tehty, pitää vain miettiä kuka sen teki. Sitten täytyy löytää sopivan epävakaa ja ahdistunut rikosetsivä selvittämään murhaa. Koota joukko keskenään hyvin erilaisia ja yhtä epäluotettavia todistajia kertomaan mitä oikein oli tapahtunut, ja pari muuta henkilöä noin vain harhauttamaan etsivää. Siispä ei muuta kuin kirjoittamaan. Mutta onko tästä dekkariksi? Jatkanko? Vai lopetanko tähän? Viikko ennen […]
Saavuin saarelle yhdellä niistä turistiveneistä, jonka lasisen pohjan läpi turistit saattoivat tirkistellä kaloja ja muita mereneläviä. Yhteysaluksen maksimi matkustajamääräksi ilmoitettiin kaksisataaviisikymmentä matkustajaa. Nyt meitä oli viisi, mikäli mukaan laskettiin vanha mies, joka meni komentosillalle juttelemaan kapteenin kanssa. Muut kolme olivat naisia. He istuivat rupattelemaan lähimmälle penkille painavine ostoskärryineen ja kasseineen. Minä nousin kannelle kuvaamaan merilintuja, jotka parveilivat aluksen ympärillä, sekä ympäröivää merimaisemaa. Istuin kannella yksin ja kuvittelin millaista olisi kesällä. Alus olisi tupaten täynnä häliseviä turisteja matkalla viettämään kesäpäivää pikkuruisella saarella, jossa päivittäin kävi yli viisituhatta turistia, mutta jossa kuitenkin asui vain viisikymmentä ihmistä. Yksikään meistä matkustajista ei ollut kiinnostunut […]
”Ja tietkö mikä on siistii. Ei tarvi nennä duuniin. Valtio hoitaa fyrkan. Kai mä hommaan viel pari skidii lisää.”
Kannoin yhä päivittäin mukanani pientä nahkapussia, jonka Sipi oli minulle neulonut. Sen sisällä oli kiehkura hänen hiuksiaan niiltä ajoilta, jolloin Sipi oli päättänyt leikata pitkät palmikkonsa ja ruveta pojaksi.
Tilasin keväällä erän kirjoja. Tarkoitukseni oli saada ne myyntiin kirjan ja ruusun päiväksi. Kirjat olivat kovakantisia sekä suojapaperillisia, ja tiesin, että niiden toimitusaika oli tavallista pehmeäkantista pidempi. Tilasin kirjat hyvissä ajoin, jotta painatukselle jäisi runsaasti aikaa. Koska tilaus käsitti kaksi erillistä nimikettä, arvelin säästäväni toimituskuluissa tilaamalla ne molemmat samalla kertaa. Petyin pahasti kun kirjapainon jahkailujen vuoksi kirjojen toimitus siirtyi aivan viime tippaan, mutta toivoin niiden kuitenkin ehtivän perille ennen tuota kirjallista juhlapäivää 23. huhtikuuta. Koska tiesin, että kirjat lähetettäisiin minulle tälläkin kerralla UPS:n kotiinkuljetuspakettina, luotin siihen, että ne tulisivat perille nopeasti ja ammattitaidolla, kuten aina ennenkin. Määräpäivän lähestyessä pidin puhelimeni […]
Talo näytti vieraalta. Se ei enää tuntunut kodilta. Se oli ainoastaan yksi keltainen puurakennus monien kaltaistensa joukossa.
Kuvittelin, että komerossa asui hamuavia haamuja. Siksi nukuin aina mieluummin yläsängyllä, jonne ne eivät yltäneet.
Ol niingon gotonas
Ennen kirjat olivat osa omaisuutta.
Nykyisin ne ovat vain painavaa ja tilaavievää jätettä.
Luettuaan Iltasanomien uutisen Malmin sairaalatapauksesta, Arvo ei voinut kuin olla samaa mieltä artikkelin kirjoittajan kanssa siitä, että Suomen oikeuslaitoksessa on jotain todella pahoin pielessä.Hän läväytti lehden pöydälle niin, että Marilyn säpsähti ja katsoi Arvoa pelästyneesti ja korvat luimussa.”En minä sinulle vihoittele”, Arvo sanoi. ”Maailmalla vain tapahtuu pahoja asioita. Jatka sinä päiväuniasi. Kun Neea tulee koulusta, hän vie sinut kävelylle.”Muumimuki oli puolillaan. Sisältö oli kylmää, mutta tuoksui edelleen kahvilta. Arvo hiveli sormellaan murtunutta kohtaa mukin reunassa, samalla kun mietti lukemaansa. Hän tapasi tehdä näin, yrittäessään löytää järkeviä selityksiä maailman hulluudelle.Uutiset olivat päivästä toiseen tulvillaan toinen toistaan järkyttävimpiä tapahtumia: sotia, murhia, raiskauksia […]