Kävelin verkkaisesti pitkin Narvaa kohti Rotermannin metroasemaa. Liikenne oli ahdistavan vilkasta, kuten aina tähän aikaan. Pistäydyin Baltikassa ja kiertelin nopeasti ulkoiluvaateosaston siinä toivossa, että takki jonka olin ajatellut ostavani, olisi jo saatavilla, mutta se ei ollut. Olisin tietenkin voinut tilata se netistä, mutta olin niitä ihmisiä, jotka mieluummin sovittivat vaatteensa etukäteen, kuin palauttivat ne myyjälle. Omasta mielestäni sillä tavoin säästin aikaa, sillä pääsin heti selville siitä, miten vaate istui päälle, miltä kangas tuntui kun sitä kosketti ja miltä se tuoksui. Menin tavaratalon kahvilaan ja tilasin cappuccinon. Sillä välin kun se valmistui, valitsin yhden muffinsseista ja Kalev-patukan. Kassalla kahvilaketjun siniseen pukeutunut […]
”Olen puhunut tällä viikolla jo pariin otteeseen kodinhoitajan kanssa ja hän sanoo, ettei asiakaskäynnille kellotettu aika salli ruuan lämmittämistä, mikäli asiakkaan keittiössä ei sitä ole”, Simo marmatti minulle puhelimessa. En oikein kuunnellut keskustelun alkua, sillä mieltäni painoi vastikään aiheuttamani liikennevahinko. Olin näet väitetysti aiheuttanut vaurioita naapuriautolle citymarketin parkkipaikalla. Itse en sitä ollut tietenkään kiireissäni edes huomannut. Alle millimetrin mittaista painaumaa naapuriauton oven kahvassa oli vaikeata edes nähdä ikäiseni väsyneillä silmillä. Tarkkasilmäinen omistaja oli sen sijaan pannut sen heti merkille tutkiessaan viereeni parkkeeratun, vasta pestyn ja vahatun autonsa suurennuslasilla, kuten aina ostoskäyntinsä jälkeen – oletan. Kaiketikin hän myös kuvasi kaikki autonsa […]
Juanjo tarrautuu metallikaiteeseen molemmin käsin ja vetää itseään kaikin voimin ylös. Ei talvikunnossapitoa! Lukee kyltissä portaiden alapäässä. Sen kyllä huomasi ilman kylttiäkin. Vanhat kiviportaat olivat jäätyneet petolliseksi alamäkiluisteluradaksi. Juanjo ei tiennyt, johtuiko se kiinteistönhoitajien laiskuudesta vaiko yliopiston yleisestä rahapulasta. Mutta niin tai näin, tämä oli kuitenkin lyhin reitti kieli- ja käännöstieteiden laitokselle, joten monet siellä työskentelevät riskeerasivat Juanjon tavoin joka päivä henkensä oikaistessaan työpaikalleen yliopistonmäelle. Juanjon ei alunperinkään ollut tarkoitus juurtua tähän kylmään ja masentavaan kaupunkiin, jossa yöelämä oli suurin piirtein samaa luokkaa kuin Puertollanossa, josta hänen äitinsä oli kotoisin. Hän suoritti tohtorinopintojaan espanjankielen laitoksella. Oli hänellä joitain opetustuntejakin, mutta […]
Liikenneviraston nopeusrajoitustoimikunnan kokous. Toimikunnan puheenjohtaja Heikki Hämäläinen avasi kokouksen. Tämän jälkeen hän esitteli asialistan. Käsiteltävien asioiden listalla oli kaksi kohtaa, joiden Hämäläinen tiesi herättävän runsaasti keskustelua puolesta ja vastaan, siksi hän oli sijoittanut ne kokouksen asialistan viimeisiksi. Nämä olivat: Turku-Helsinki moottoritien nopeusrajoitusten laskeminen tunneleissa ja niiden välisillä tieosuuksilla. Turun keskusta-alueen aluenopeusrajoitusalueiden kehittäminen. Hämäläinen piti pitkähkön ja perinpohjaisen alustuksen kustakin käsiteltävänä olevasta asiasta – kuten hänellä oli tapana – jotta toimikunnan uudet jäsenet – ennen kaikkea toimeenpanevat virkamiehet – olisivat perillä siitä, mitkä olivat toimikunnan arvot ja tavoitteet. ”Kuten kaikki tiedämme, Turku-Helsinki moottoritien pahin ongelmakohta on siinä, että siinä on useita […]
Kevät oli saapumassa Pariisiin. Luonto vihersi jalkakäytäväkiveyksen raoista edellisvuoden kuolleiden kasvustojen seasta. Ja vastapäisen koulun pihapuut lykkäsivät lehtiä. Koulun oven päällä oli lause: Liberté, égalité, fraternité. Usein kun istuskelin keittiön ikkunalaudalla juomassa aamukahvia, katselin koululasten nahistelua ja mietin, miten utopistiselta tuo lause kuulosti tämän päivän maailmassa. Kirjoittamani sanoitus kappaleeseemme, joka kantoi ylvästä nimeä, pyrki kuvaamaan juuri tuota vallitsevaa ristiriitaa. En itse pitänyt sitä kovinkaan onnistuneena, mutta se oli kovassa nousussa Deezerissä, joten kaipa siinä sitten oli jotain hyvää. Ronja oli siitä kovin innoissaan. Sen ymmärsi, sillä olihan se hänen sävellyksensä. Minusta kappaleesta tuli liian mahtipontinen. Kuluneet kuukaudet olivat olleet kiireistä […]
“ Suurkiitos, sinulle Minttu, hyvästä palvelusta ja erinomaisesta aamiaisesta”, Raakel Rosmariini sanoi pöydästä noustessaan. Hän oli pukeutunut viininpunaiseen pellavakolttuun ja hänellä oli vyötäisillään raidallinen esiliina, jossa oli suuret taskut sekä nahasta valmistettu vyökukkaro koristeellisine solkineen. Hiuksensa Raakel oli kammannut nutturalle niskaan ja hänellä oli päässään koristeltu hilkka ja kaulassaan suuri pronssinen riipus. Kaiken kaikkiaan Raakel oli mahtava näky jo kokonsakin puolesta, kun hän lähti koreineen ja pussukoineen keskiaikamarkkinoille. Maanantaiaamuna soi puhelin. Raakel soitti. Hän kertoi unohtaneensa vaatteitaan piirongin laatikkoon ja pyysi minua lähettämään ne postitse. Osoitteen hän laittoi tulemaan tekstiviestillä. Jo samana päivänä vein paketin R-kioskille. Olin tietenkin unohtanut lukulasit […]
Poistuessamme ravintolasta, hyvästelin Martinan. Hän kutsui minut syömään asunnolleen lauantaina. Saat tavata Guimin, hän sanoi, ja minä lupasin mennä. Olin utelias näkemään millaisen miehen kanssa sisareni asui. Hän on tullut äitiinsä siinä, mitä poikaystäviin tulee. Kun asuimme molemmat kotona, hän hurmasi kaikki kaverini, flirttaili niiden kaikkien kanssa, muttei kelpuuttanut heistä yhtäkään. Siksi olin yllättynyt kun sain kuulla hänen muuttaneen asumaan yhteen jonkun miehen kanssa. Tämän Guimin täytyi siis olla vähintäänkin poikkeuksellinen yksilö. Minä ja isä otimme taksin ja ajoimme Ronda del Guinardólle. Kotona kaikki oli kuten ennen lähtöäni. Samat öljyvärimaalaukset olohuoneen seinillä ja samat kalusteet. Olin aina vihannut niitä. Miksi […]
Pili oli kyllä joskus viikonkin teillä tietymättömillä, vaikka sitä ei aivan viime aikoina ollut tapahtunut. Liikematkoja, hän sanoi, mutta muisti kyllä kertoa asiasta aina etukäteen. Aluksi minä uskoinkin. Hänhän oli myyntiedustajana barcelonalaisessa vaatealan yrityksessä. Oli ihan normaalia matkustaa asiakaskäynneille tai messuille ties minne, jopa ulkomaille. Melko pian sen jälkeen, kun Pili aloitti nämä työt, hänen tyylinsä muuttui. Siihen asti hän oli ollut melko tavallinen nuori nainen. Pukeutunut kuin nuori nainen, ja käynyt paikoissa joissa nuoret naiset tapasivat käydä. Hän alkoi pukeutua ja meikata aivan eri tavalla. Hän leikkasi hiuksensa lyhyiksi, mikä eittämättä sopikin hänelle melko hyvin. Mutta jo muutamaa kuukautta […]
Tämä on ote tulevasta romaanistani, jolla ei vielä ole nimeä. Kutsun sitä työnimellä Kosto.
Kertomuksessa Xesc muistelee ensimmäistä seksuuaalista kokemustaan, ja tapaa kiltin naapurintytön paikassa, johon kilttien naapurintyttöjen ei luulisi menevän.
Leo oikaisin metsikön läpi ja puoliksi liukui alas jyrkkää rinnettä. Hän käveli autojen välitse Sepen grillille. Se oli tupaten täynnä kuten aina. Piti livahtaa työmaalta hieman etuajassa saadakseen istumapaikan. Leo osti kahvin possumunkilla ja istui ikkunan viereen. Edellinen asiakas oli jättänyt siihen Turun Sanomat. Heti etusivulla oli uutinen murhasta, joka oli järkyttänyt kaupunkilaisia ja koko maata. Tapauksesta oli kaikesta päätellen uutta tietoa, koska siitä kertova uutinen oli jälleen noussut etusivulle. Uhrin henkilöllisyys selvinnyt, otsikko ilmoitti. Kukahan se tyttöparka on? Toivottavasti ei ainakaan kukaan kaarinalainen, Leo ajatteli. Uhrin nimi suorastaan pomppasi hänen silmilleen: Helena Revala. Nimi oli ensikuulemalta vaikuttanut hauskalta, kuten […]