Pomo oli käskenyt kantaa kaikki avokonttorin kalusteet kuorma-autonlavalle joka veisi ne kaiketikin kaatopaikalle. Abshiria harmitti tuollainen haaskaus. Ihan hyviä kalusteita ne olivat. Joissakin kaapeissa ja laatikoissa oli vielä tavarat sisällä, mappeja, esitteitä, kaavakkeita ja toimistokoneiden käyttöohjeita. Ylimpiä hyllyjä peitti paksu pölykerros. Joissakin kaapeissa oli vielä entisten työntekijöiden vaatteita, sisäkenkiä, sateenvarjoja ja kaikkea muuta tarpeetonta. Sillä välin kun odotteli auton paluuta hakemaan seuraavaa kuormaa, Abshir tutki joutessaan työpöytien laatikkoja. Hän oli aina ollut utelias. Muuttokalusteista saattoi sitä paitsi joskus löytää jotain käyttökelpoistakin. Erään työpöydän alimmassa laatikossa hänen huomionsa kiinnittyi nahkakantiseen muistikirjaan. Sen kannet olivat käytössä kuluneet ja kun Abshir avasi kirjan, […]
Mallaa kadutti että hän oli suostunut äitinsä vaatimukseen lähteä töihin tähän jumalan hylkäämään loukkoon. Työ hotellilla oli helppoa mutta auttamattoman yksitoikkoista. Nyt kun heitä oli kaksi, sen tekemiseen ei oikeastaan kulunut edes koko päivää. Usein Malla luikahti huoneeseensa ennen aikojaan, tai päinvastoin suojasi Marian selustaa kun tämä lähti asioilleen. Se ei kuitenkaan onnistunut kovinkaan usein, sillä Alfonso oli vaativa johtaja jolta mikään pikkuasia ei jäänyt huomaamatta. Hän oli erityisen taitava keksimään lisätehtäviä aina silloinkin kun näytti siltä ettei mitään enää ollut tehtävissä. Malla tunsi jo kylän kaikki kujat ja autiotalot kuin omat taskunsa. Hän oli kiipeillyt luostarikirkon torneissa ja ennen […]
Olimme taas kerran kokoontuneina perinteikkään pursiseuramme jokavuotiselle syysillalliselle. Se oli tietyssä mielessä pakollinen paha, ja sille osallistuminen oli jokaisen seuran jäsenen pyhä velvollisuus. Kyseessä oli todellakin illallinen, mutta se oli vain peitenimi vuosikokoukselle, joka järjestettiin aina ennen ruokailua, ettei kukaan vain pääsisi livahtamaan, ennen kuin vastuutehtävät oli jaettu ja tulevan vuoden velvoitteista ja jäsenmaksuista sovittu. Viimeksi mainittu, eli jäsen maksu, piti myös sisällään myös tämän vuosittaisen illallisen, joten pakkohan oli saapua paikalle kun oli kerran lystistä maksanut. Paikka, jossa tämä tapahtuma järjestettiin, oli Karvin pursiseura, suuri ja koristeellinen hirsirakennus. Se sijaitsee Petäjäisen saarella, jonne pääsee mantereelta Paarninniemen kautta vanhan romanttisen […]
Mutta nyt menen jo asioiden edelle. Minulla ei ollut vielä mitään käsitystä siitä kuinka hyvältä tuntuisi sen jälkeen kun oli juossut kymmenen kilometriä paahtavassa auringossa. Jos minulta nyt sitä kysyttäisiin pitäisin koko ajatusta täysin naurettavana – täysin. Minähän en ollut koskaan harrastanut minkäänlaista urheilua, kuten Erica. Sinä jouluna minulle ei annettu aikaa edes yrittää sisäistää tapahtunutta kun jo siirryin yhdestä kaaoksesta keskelle toista. Koko perhe oli täpinöissään. Etenkin Erica. Kaksi ecuadorilaisnaista tuli siivoamaan koko talon läpikotaisin. He pesivät ikkunat ja lattiat. Pyyhkivät pölyt kaikkialta jopa kirjahyllyn kirjoista. Mónica ja Erica ripustivat joulukoristeita ja Ernie kiinnitti jouluvaloja talon ulkoseinille ja fiikukseen. […]
Tässä luettavaksenne viimevuotinen joulutarinani. Se on kertomus Claran ensimmäisestä joulusta poikaystävänsä Jounan luona Inarissa. Clara on kotoisin Baskimaasta, pienestä kylästä Pagoetan kansallispuistossa. Clara ja Jouna tapaavat San Sebastianissa, jossa Clara työskentelee tarjoilijana tapasbaarissa. Sattuu onnettomuus johon ovat syyllisenä lihapulla ja tarjottimellinen Txakoli-laseja, jonka seurauksena nuoret rakastuvat ja Clara päättää muuttaa Suomeen. Clara raahasi kahta suurta matkalaukkua vaivalloisesti kohti asemalaituria. Ihmisiä tungeksi asemalla paljon tavallista enemmän. Clara ei halunnut olla tien tukkeena ja vetäytyi hieman syrjemmälle roska-astian ja juoma-automaatin väliin. Samalla hän yritti tähyillä vaunua numero neljä, jossa hänellä oli istumapaikka alakerrassa. Tietenkin sen piti olla juuri junan kauimmaisessa päässä. Aivan […]
Veistoksethan ovat tietenkin paljon lähempänä ihmisen sydäntä kuin seinälle ripustettavat kaksiulotteiset tuotokset, etenkin mikäli materiaaleina olivat luonnonmateriaalit kuten savi, kivi tai puu. Veistos on käsinkosketeltava ja todellinen, kun taas maalauksesta ei maallikko aina voi tietää, onko se hyvä vai huono, tai onko se ylipäätään yhtään minkään arvoinen. Maalaus on ikään kuin rahaa tai arvopaperi, joiden arvo perustuu yhteiseen sopimukseen tai jonkun arvostelijan väitteeseen. Veistos taas on ikään kuin arvometalli – jotain paljon konkreettisempaa ja kestävämpää kuin mikään muu taiteenlaji. Edellä mainittujen lisäksi on tietenkin vielä sekalainen joukko kaiken maailman osakkeita, joukkovelkakirjoja ja obligaatioita, joita taidemaailmassa kutsutaan yhteisnimellä installaatio. Näin Teolla […]
REAL ACADEMIA ESPAÑOLA (RAE) hacerse alguien el sueco (tekeytyä ruotsalaiseksi) 1. partikkeliverbi, verbaalinen, puhekieli. Olla ymmärtämättä. Teeskennellä tietämätöntä. Kesken oppitunnin Atten puhelimesta kajahti La Valse D’Amelie Orchestral Version. Se soi aivan liian kovaa, ja kaikki kääntyivät katsomaan äänen suuntaan. Atte oli aivan varma siitä, että oli laittanut älähäiritse-tilan päälle, mutta jostain syystä puhelin nyt kuitenkin soi. ”Bed and breakfast Aurinkoranta, Atte Aurinkoinen puhelimessa”, Atte vastasi miltei kuiskaten kulkiessaan vaivautuneena penkkiriviä pitkin kohti auditorion ovea. Vaikka kurssilla oli osallistujia covid-epidemian vuoksi vain neljäsosa siitä, mitä tilaan olisi mahtunut, Atte joutui kuitenkin ohittamaan heistä neljä lähietäisyydeltä. ”Anteeksi”, hän toisteli. Ohitettavat nostelivat jalkojaan […]
Kuluneina vuosina äiti oli yrittänyt isän tuella tutustuttaa Ericaa balettiin, naisvoimisteluun, tennikseen ja viimeksi jopa yleisurheiluun. Heidän mielestään oli hyvin tärkeää, että lapsella oli jokin urheilullinen harrastus. Baletti oli ollut yhtä kärsimystä, mutta Erica oli kestänyt sitä kokonaiset kaksi kuukautta, ennen kuin oli viimein uskaltanut uhmata äitiään. Voimistelusta puuttui täysin oikea kilpailuhenki. Tunne siitä kuinka adrenaliini pulppusi suonissa. Ja kun Ericalle oli selvinnyt, että sijoituksen määräsi ryhmä ikäloppuja tuomareita, jotka istuivat huipputärkeän näköisinä tehden merkintöjään paperille, päätös lopettamisesta oli ollut helpompaa kuin baletin kohdalla. Tennistä Erica oli pelannut kokonaisen vuoden, vaikka se oli hänen mielestään typerääkin typerämpi urheilulaji. Hän ei […]
Teo löi päänsä vinoon kattoon niin, että näki hetken vain tähtiä, kun Taru esitteli hänelle kotitalonsa matalan ja ahtaan ullakkohuoneen. Teosta tämä huone tuntui ahdistavalta, mutta Tarulle se oli hänen ikioma ja yksityinen maailmansa, jossa hän tunsi itsensä itsevarmaksi puhumaan asioista, joista hän ei muiden kuullen puhunut. Huoneeseen mahtui vain kapea vuode, pöytä ja yksi tuoli. Teo istui tuolille ja Taru vuoteensa reunalle Teoa vastapäätä. Seinällä oli suuri juliste Roskilde-festivaaleilta ja sen vieressä lehdistä leikattuja kuvia Woodstokista. ”Mä oli tuolla. Just tossa lavan vieressä”, Taru sanoi kurottuen osoittamaan sormellaan kulunutta kohtaa julisteessa. ”Jaa-a”, Teo vastasi, kommentoimatta asiaa sen kummemmin. Hän […]
”Kyllä me nämä vielä kuntoon saadaan. Saatpa nähdä”, Näin Miika sanoi joka ikinen kerta. No kai hän tiesi mistä puhui. Olihan hän ammattimies, ja vielä sieltä parhaasta päästä. Varmaankin hän oli kolmenkymmenen vuoden uransa aikana nähnyt yhtä sun toista. Arvolta puolestaan alkoi kärsivällisyys olla loppumaisillaan. Hän oli Miikan avustuksella tehnyt samoja harjoituksia jo kolmatta kuukautta, mutta hänestä tuntui kovastikin siltä, ettei uurastuksesta ollut minkäänlaista hyötyä. Jalat vain eivät millään tahtoneet totella. ”Luitkos niistä Oulun pidätyksistä?” Miika kysyi avatakseen keskustelun. ”Joo”, Arvo murahti vastaukseksi. Arvo oli kyllä nähnyt otsikot, muttei ollut rohjennut kovasti perehtyä uutiseen. Koko asia tuntui hänestä niin tavattoman […]