Heräsin siihen, että oveen kolkutettiin. Tulija oli sisareni Martina. Hänellä oli kädessään suuri, ruskea kirjekuori, jossa luki punaisin kirjaimin: Résultats ADN. Kirjekuoren ylälaidassa oli teksti: Institut de Génétique de Paris. ”Et sinä ole Julian velipuoli. Suuri Bernat Almogávar ei ole sinun isäsi”, Martina sanoi lähes vihaisesti ja heilutti kirjekuorta kädessään. Tunsin suurta helpotusta, siitä huolimatta että olin täysin alasti, ja kymmenet fanit tirkistelivät sisään avoimesta ikkunasta ottaen kuvia puhelimillaan. Päin vastoin tunsin oloni kevyeksi, kuin olisin lentänyt. Nyt voin naida Julian, muuttaa Toriin ja hankkia ne yksitoista lasta, joista aina olimme haaveilleet. ”Yksitoista lasta! Oletko hullu”, ääni kirkui sisälläni. Ymmärsin […]
Vuosiarkistot: 2023
”No nyt se sitten tuli voimaan”, Jukka sanoi ja kopautti kuppinsa kahvihuoneen pöytään, niin että sokeriastian lusikka kilisi. ”Mikä niin?” Paavo kysyi ja nosti katseensa puhelimestaan. ”Kieltolaki.” ”Kieltolaki? Mikä niin kieltolaki?” ”No rahapelaamisen kieltävä laki tietenkin. Tänään on viidestoista toukokuuta vuonna 2023. Painapa se mieleesi.” ”Höh, eihän se mikään kieltolaki ole. Eihän rahapelaamista suinkaan ole kielletty, se vain vaatii tunnistautumisen tästä päivästä lähtien.” ”Jos en tunnistaudu, niin saanko minä pelata lottoa vain en?” ”Ei, et varmaankaan saa. Sinulla täytyy olla veikkauskortti, tai jotain sen tapaista.” ”No niin, siinäs näet. Kieltolakihan se silloin on. Minun ei enää anneta pelata lottoa. Joka […]
Ari katseli ympärilleen olohuoneessa. Hän näki nyt huoneen sellaisena kuin se oli ollut, ilman kaikkea sitä tavaraa, jota sinne oli kertynyt vuosikymmenten kuluessa.Hän ja Anna olivat ihastuneet asuntoon heti ensisilmäyksellä. Siihen olivat huvenneet Annan isoäidiltään saama perintö, kaikki Arin säästöt, ja olipa pankistakin pitänyt pyytää kallista asuntolainaa. Mutta kun Anna halusi hyvän asunnon läheltä keskustaa, niin sellainen hänen piti saada.Laina oli jo aikapäiviä sitten maksettu, ja asunnon arvo oli kokenut huiman nousun, mutta Arilla ei ollut aikomustakaan myydä sitä. Pitihän hänen jossain asua. Sitä paitsi asunnossa oli vielä jäljellä hitunen Annaa. Sitä Annaa jonka kanssa hän oli sinne aikoinaan muuttanut.Yllättävän […]
”Voit viedä kaiken sen, mitä haluat, niin minä roudaan loput kierrätyskeskukseen”, Oscar huikkasi ennen lähtöään. Hänellä oli kiire kuten aina. Auton ääneen vaiettua, taloon laskeutui hiljaisuus, jollaista Nuria ei muistanut siellä milloinkaan aiemmin kokeneensa. Hänen muistoissaan talo oli ollut aina täynnä ääniä – elämän ääniä. Äidin taukoamatonta höpötystä ja kiljahduksia, isän kärkeviä huomautuksia politiikasta tai jalkapallosta, veljien kinastelua, koirien tyhjänpäiväistä räksytystä, kissojen määräilevää maukunaa, kanojen kotkotusta ja kukon kiekaisuja. Ja hän, Nuria, millaisen äänijäljen hän oli jättänyt näiden seinien sisälle? Ei kenties minkäänlaista. Hän ei ollut koskaan korottanut ääntään yltääkseen äänimuurin yli. Nuria oli aina pitänyt sanottavansa itsellään tai kirjoittanut […]
Sitä voisi kuvitella, että tavatessaan sukulaisensa ensimmäisen kerran, tilanne olisi edes jossain määrin tunteellinen. Tästä tapaamisesta, sen sijaan, kaikki tunteellisuus oli kaukana. Niin pian kun isotätimme sai tietää, keitä me olimme, hänen jo ennestään katkeroitunut ilmeensä synkkeni entisestään. Soletat oli niitä ihmisiä, joiden kasvoilla oli pysyvä teatterinaamio, sellainen jollaisia antiikin Kreikassa käytettiin kuvastamaan roolihahmojen tunnetiloja. Martina vitsaili jälkeenpäin, että nainen nautti päivittäin viinin sijaan viinietikkaa, mikä selitti hänen etikoituneen luonteensa. Vanhainkoti oli viihtyisä. Sen huoneet olivat tilavia ja puhtaita. Ikkunasta avautui näkymä istutusten täyttämään puutarhaan. Se ei ollut niitä sellaisia laitoksia, jonne vanhuksia sijoitettiin sukulaistensa hylkääminä odottamaan lähtöä. Soletat ei […]
Mats oli myynyt kirjahyllynsä paikallisessa kirpputoriryhmässä, ja nyt kirjoja oli kasoittain pitkin ja poikin huonetta ja käytävää. Niitä oli paljon enemmän, kuin mitä hän oli luullut omistavansa. Kirjat olivat Matsin intohimo, mutta nyt, kun muutto oli edessään, kirjoista tuli rasite, suoranainen painajainen. Muuttaminen oli jo sinänsä stressaava kokemus, mutta muuttaminen pienempään asuntoon oli vähän samaa, kuin laihduttaa itsensä sopimaan farkkuihin, joista ei ollut koskaan raaskinut luopua, ja jotka olivat nyt vuosikymmenien kuluttua tulleet uudelleen muotiin. Olisi paljon helpompaa, jos voisi muuttaa aina vain suurempaan asuntoon sitä, mukaan kun elämän aikana hankittu tavaramäärä kasvoi, mutta koska asuntojen hintakehitys ei kulkenut käsi […]