Teo löi päänsä vinoon kattoon niin, että näki hetken vain tähtiä, kun Taru esitteli hänelle kotitalonsa matalan ja ahtaan ullakkohuoneen. Teosta tämä huone tuntui ahdistavalta, mutta Tarulle se oli hänen ikioma ja yksityinen maailmansa, jossa hän tunsi itsensä itsevarmaksi puhumaan asioista, joista hän ei muiden kuullen puhunut. Huoneeseen mahtui vain kapea vuode, pöytä ja yksi tuoli. Teo istui tuolille ja Taru vuoteensa reunalle Teoa vastapäätä. Seinällä oli suuri juliste Roskilde-festivaaleilta ja sen vieressä lehdistä leikattuja kuvia Woodstokista. ”Mä oli tuolla. Just tossa lavan vieressä”, Taru sanoi kurottuen osoittamaan sormellaan kulunutta kohtaa julisteessa. ”Jaa-a”, Teo vastasi, kommentoimatta asiaa sen kummemmin. Hän […]
Vuosiarkistot: 2020
21 artikkelia
”Kyllä me nämä vielä kuntoon saadaan. Saatpa nähdä”, Näin Miika sanoi joka ikinen kerta. No kai hän tiesi mistä puhui. Olihan hän ammattimies, ja vielä sieltä parhaasta päästä. Varmaankin hän oli kolmenkymmenen vuoden uransa aikana nähnyt yhtä sun toista. Arvolta puolestaan alkoi kärsivällisyys olla loppumaisillaan. Hän oli Miikan avustuksella tehnyt samoja harjoituksia jo kolmatta kuukautta, mutta hänestä tuntui kovastikin siltä, ettei uurastuksesta ollut minkäänlaista hyötyä. Jalat vain eivät millään tahtoneet totella. ”Luitkos niistä Oulun pidätyksistä?” Miika kysyi avatakseen keskustelun. ”Joo”, Arvo murahti vastaukseksi. Arvo oli kyllä nähnyt otsikot, muttei ollut rohjennut kovasti perehtyä uutiseen. Koko asia tuntui hänestä niin tavattoman […]
Paljon onkin tapahtunut sen jälkeen, kun palasin sairauslomaltani takaisin työelämään. Minun on kyllä tunnustettava, että käytin kaikki mahdolliset päivät, jotka lääkäri vain minulle suostui antamaan, enkä sinä aikana uhrannut ajatustakaan työasioille. Sisimmässäni toivoin, että kaikki olisi tällä välin muuttunut paremmaksi, ja tavallaanhan niin kävikin. Muutto uusiin tiloihin tapahtui vain pari viikkoa paluuni jälkeen. Muutimme toiselle puolelle kaupunkia erääseen kunnan omistamaan kiinteistöön, jossa oli aiemmin sijainnut jonkinlainen ammattikoulu. Tilat eivät aivan soveltuneet tarpeisiimme, mutta minun kannaltani muutos oli hyvä, sillä työmatkani lyheni alle puoleen. Kun vielä oikaisen omakotialueen läpi, vaikka läpiajo siellä olikin liikennemerkillä kiellettyä, olen kotona alle kymmenessä minuutissa. Se […]
ISBN 9789512407293 Gummerus kustannus, toukokuu 2018 Kuten aina, Dolores Redondo on kirjoittanut hyvin erilaisen rikosromaanin, jos sitä edes voi sellaiseksi kutsua. Tarinan edetessä kestää pitkään, ennen kuin lukija ymmärtää, että ylipäätään on tapahtunut rikos ja vielä aivan viimeisiä sivuja lukiessa kaivaa epävarmuus siitä, onko kaikessa lopultakin kysymys vain valitettavasta tapaturmasta, ja jos ei, niin kuka murhaaja oikeastaan on. Tapahtumat sijoittuvat Galiciaan, Luoteis-Espanjaan, jonne Manuel matkustaa saatuaan tiedon, että hänen puolisonsa Álvaro on kuollut liikenneonnettomuudessa. Uutinen tulee Manuelille shokkina, sillä Álvaro oli kertonut lähtevänsä Barcelonaan liikematkalle, eikä suinkaan Galicialaiseen pikkukylään. Manuel lähteen tunnistamaan ruumista ja paikanpäällä hänelle alkaa selvitä ettei hänen […]
Sain eilen illalla luettua loppuun Barcelonasta hankkimani Alicia Giménezin dekkarin: Ritos de muerte (kuoleman riitit). Se on julkaistu suomeksi nimellä: Merkityt tytöt. Kumpikaan näistä nimiversioista ei mielestäni juurikaan kuvasta kirjan tapahtumia. Tarina alkaa siitä, kun ylikonstaapeli Petra Delicado saa eräänä iltana yllättävän soiton esimieheltään, ja hänet määrätään tutkimaan tapahtunutta rikosta. Soitto oli odottamaton siksi, että Petra työskentelee poliisin arkistossa, eikä suinkaan kenttätyössä. Osoittautuu, että poliisi, jonka rikosta olisi pitänyt tutkia, on joutunut onnettomuuteen laskettelurinteessä, ja Petra on nyt tähän tehtävään ainoa reserviläinen. Toisaalta kyseessä on aivan tavallinen raiskaus, joka on poliisin työtehtävien tärkeyslistan alapäässä. Työparikseen ja alaisekseen Petra saa kuuttakymmentä […]
Jussi istuskeli penkillä ja nautiskeli lämpimästä auringonpaisteesta. Vihdoinkin ilmat olivat alkaneet kunnolla lämmetä. Hän nojautui taaksepäin ja nosti katseensa taivaalle. Lokit kaartelivat valkoisina läiskinä sinisellä ja pilvettömällä taivaalla. Jussi siristi silmiään erottaakseen, olivatko ne meri-, nauru-, kala- vai kenties selkälokkeja, mutta valkoiset läiskät pysyivät valkoisina läiskinä. Pelko siitä että hän menettäisi näkönsä käväisi taas hänen mielessään. Toinen asia joka vaivasi Jussia olivat ne oudot vatsakivut, joiden takia hän heräsi useita kertoja yössä. Tämä jälkimmäinen asia pelotti häntä enemmän kuin edellinen. Näön sumentuminen oli tavallaan siunaus. Haravoimaton nurmikko, paperit ja tupakan tumpit ja hiekoitushiekka, jonka poistamiseksi Joonas ei ollut tehnyt elettäkään, […]