Olimme taas kerran kokoontuneina perinteikkään pursiseuramme jokavuotiselle syysillalliselle. Se oli tietyssä mielessä pakollinen paha, ja sille osallistuminen oli jokaisen seuran jäsenen pyhä velvollisuus. Kyseessä oli todellakin illallinen, mutta se oli vain peitenimi vuosikokoukselle, joka järjestettiin aina ennen ruokailua, ettei kukaan vain pääsisi livahtamaan, ennen kuin vastuutehtävät oli jaettu ja tulevan vuoden velvoitteista ja jäsenmaksuista sovittu. … Jatka artikkelin Hine Rare, eli jonkinlainen joulusatu. lukemista