”No kerrankin!” Arvo huudahti ääneen lehteä lukiessaan. Marilyn höristi korviaan kysyvästi. Tottuneena Arvon äänekkäisiin mielenilmauksiin, hän päätti jatkaa keskenjääneitä päiväuniaan, sillä asiahan ei häntä selvästikään koskenut. Hän käänsi kylkeään ja pöyhi sohvatyynyä niin voimallisesti, että vanha nahkasohva natisi liitoksissaan. Löydettyään viimein sopivan asennon hän jatkoi tuhisten uniaan. ”Joskus se sokeakin kana jyvän löytää”, Arvo jatkoi … Jatka artikkelin Arvon naiset – Puukeppi lukemista
Kopioi ja liitä tämä koodi WordPress-sivustollesi luodaksesi upotteen
Kopioi ja liitä tämä koodi sivustollesi luodaksesi upotteen