Taru

Teo löi päänsä vinoon kattoon niin, että näki hetken vain tähtiä, kun Taru esitteli hänelle kotitalonsa matalan ja ahtaan ullakkohuoneen. Teosta tämä huone tuntui ahdistavalta, mutta Tarulle se oli hänen ikioma ja yksityinen maailmansa, jossa hän tunsi itsensä itsevarmaksi puhumaan asioista, joista hän ei muiden kuullen puhunut. Huoneeseen mahtui vain kapea vuode, pöytä ja yksi tuoli. Teo istui tuolille ja Taru vuoteensa reunalle Teoa vastapäätä. Seinällä oli suuri juliste Roskilde-festivaaleilta ja sen vieressä lehdistä leikattuja kuvia Woodstokista. ”Mä oli tuolla. Just tossa lavan vieressä”, Taru sanoi kurottuen osoittamaan sormellaan kulunutta kohtaa julisteessa. ”Jaa-a”, Teo vastasi, kommentoimatta asiaa sen kummemmin. Hän […]