Peter kertoi ettei häntä ollut milloinkaan jännittänyt yhtä paljon ylittäessään valtion rajaa, kuin hänen saapuessaan tänne Prahaan. Oli se kevät, jolloin Itä-Euroopan rajat olivat alkaneet yksi toisensa jälkeen avautua länsimaisille turisteille. Mutta junaan noustessaan Peter ei ollut tullut pohtineeksi, oliko Tšekkoslovakian valtio jo poistanut viisumipakon hänen kotimaansa kansalaisilta. Juna pysähtyi keskelle ei mitään ja se pysyisi siinä niin kauan kunnes kaikkien matkustajien passit olisi saatu tarkistettua. Paikka sijaitsi rajalinjalla, joka toisen maailmansodan loppumisesta lähtien oli erottanut läntisen Euroopan itäisestä. Sitä kutsuttiin nimellä rautaesirippu. Mikä sen tehtävä oli, riippui täysin siitä, keneltä asiaa kysyi. Joku saattoi järkeillä, että sen tarkoituksena oli […]
Raja
Mats oli myynyt kirjahyllynsä paikallisessa kirpputoriryhmässä, ja nyt kirjoja oli kasoittain pitkin ja poikin huonetta ja käytävää. Niitä oli paljon enemmän, kuin mitä hän oli luullut omistavansa. Kirjat olivat Matsin intohimo, mutta nyt, kun muutto oli edessään, kirjoista tuli rasite, suoranainen painajainen. Muuttaminen oli jo sinänsä stressaava kokemus, mutta muuttaminen pienempään asuntoon oli vähän samaa, kuin laihduttaa itsensä sopimaan farkkuihin, joista ei ollut koskaan raaskinut luopua, ja jotka olivat nyt vuosikymmenien kuluttua tulleet uudelleen muotiin. Olisi paljon helpompaa, jos voisi muuttaa aina vain suurempaan asuntoon sitä, mukaan kun elämän aikana hankittu tavaramäärä kasvoi, mutta koska asuntojen hintakehitys ei kulkenut käsi […]
Iltapäivällä asemalle saapui juna, joka näytti olevan matkalla Jugoslavian puolelle. Se seisoi asemalla pitkään. Ikkunoista kurkki matkustajia, mutta näytti siltä, että heitä oli vain hyvin vähän. Kukaan ei noussut junaan raja-asemalla, eikä siellä sotilaiden lisäksi ollut muita kuin me. Sitten laiturille saapui upseeri, jota emme olleet aiemmin nähneet. Hän käveli suoraan meidän luoksemme ja näin että hänellä oli kädessään meidän passimme. Huomasin Pilarin kauhistuneen ilmeen ja itsekin tunsin ikäviä kouristuksia vatsanpohjassani. Mies viittoili meitä seuraamaan. Ylitimme raiteet vastakkaiselle laiturille, jossa upseeri kehotti meitä nousemaan tyhjään vaunuosastoon. Siellä hän ojensi meille passimme ja selitti huonolla englannillaan, että vain joitakin kilometrejä itään […]
Olimme Montjuïcin neloshallissa. Paikka oli huonompi kuin edellisellä kerralla. Isä oli jättänyt varaamisen aivan viime tippaan ja kaikki parhaat paikat oli tietenkin jo viety. Siitä huolimatta ihmisiä riitti tännekin. Heitä nousi jatkuvana virtana kerroksesta toiseen, ja monet pysähtyivät meidänkin kohdallemme katselemaan lämminvesivaraajia ja keskuslämmityskattiloita, jotka olivat yrityksemme pääasialliset myyntituotteet. Ne eivät tietenkään olleet tuotteina yhtä seksikkäitä kuin uima-altaat, pihagrillit tai keittiökalusteet, mutta elämisen kannalta paljon tarpeellisempia. Niitä tosin ei voinut myydä kuten autoja kiiltävine maalipintoineen ja virtaviivaisine muotoineen. Autotta saattoi kyllä hyvin elää, mutta kerropa talon teinikuningattarelle, että tästä lähin suihkusta tulee vain kylmää vettä, niin huomaat kyllä, että lämminvesivaraaja […]