Koska en ole ehtinyt saamaan yhtään lyhyttä juttua valmiiksi asti, laataan erään vanhemman tarinan, jonka julkaisin joskus aikoinaan Facebookissa. Se on lyhyt kertomus Johannasta. Johanna on Anita Hörkkö-Hepolan sisarenytär kirjassani Viimeinen syksy. Kirjassa Anita on kovasti huolissaan Johannasta jolla on aviollisia ongelmia miehensä Zamon kanssa. Eräänä iltana Johanna alkoi vaivata mieltäni ja vaikka hänen asiansa ei minulle mitenkään kuulu, seurauksena syntyi tämä novelli. Lapsi ratkesi huutamaan kassajonossa. Tahtoi taaskin karkkia, selväähän se. Häntä ei enää voinut huijata juureksilla ja marjoilla. Ja sitä paitsi Zara tiesi vallan hyvin, että Johannalla oli oma hätävarakarkkipussinsa vaatekaapin ylimmällä hyllyllä ja olisi vain ajan kysymys, […]
Viimeinen syksy
Tässä luettavaksenne viimevuotinen joulutarinani. Se on kertomus Claran ensimmäisestä joulusta poikaystävänsä Jounan luona Inarissa. Clara on kotoisin Baskimaasta, pienestä kylästä Pagoetan kansallispuistossa. Clara ja Jouna tapaavat San Sebastianissa, jossa Clara työskentelee tarjoilijana tapasbaarissa. Sattuu onnettomuus johon ovat syyllisenä lihapulla ja tarjottimellinen Txakoli-laseja, jonka seurauksena nuoret rakastuvat ja Clara päättää muuttaa Suomeen. Clara raahasi kahta suurta matkalaukkua vaivalloisesti kohti asemalaituria. Ihmisiä tungeksi asemalla paljon tavallista enemmän. Clara ei halunnut olla tien tukkeena ja vetäytyi hieman syrjemmälle roska-astian ja juoma-automaatin väliin. Samalla hän yritti tähyillä vaunua numero neljä, jossa hänellä oli istumapaikka alakerrassa. Tietenkin sen piti olla juuri junan kauimmaisessa päässä. Aivan […]
Jussi istuskeli penkillä ja nautiskeli lämpimästä auringonpaisteesta. Vihdoinkin ilmat olivat alkaneet kunnolla lämmetä. Hän nojautui taaksepäin ja nosti katseensa taivaalle. Lokit kaartelivat valkoisina läiskinä sinisellä ja pilvettömällä taivaalla. Jussi siristi silmiään erottaakseen, olivatko ne meri-, nauru-, kala- vai kenties selkälokkeja, mutta valkoiset läiskät pysyivät valkoisina läiskinä. Pelko siitä että hän menettäisi näkönsä käväisi taas hänen mielessään. Toinen asia joka vaivasi Jussia olivat ne oudot vatsakivut, joiden takia hän heräsi useita kertoja yössä. Tämä jälkimmäinen asia pelotti häntä enemmän kuin edellinen. Näön sumentuminen oli tavallaan siunaus. Haravoimaton nurmikko, paperit ja tupakan tumpit ja hiekoitushiekka, jonka poistamiseksi Joonas ei ollut tehnyt elettäkään, […]
Elsa Kunttu istui hartiat lysyssä tyhjässä toimistohuoneessaan. Kummallista kuinka likaiselta kaikki näytti, nyt kun suurin osa huonekaluista oli viety pois samoin kuin kaikki hänen kirjansa, mappinsa ja toimistotarvikkeensa, jotka oli pakattu muovisiin muuttolaatikoihin. Sitten räikeänpunaisiin työvaatteisiin sonnustautuneet muuttomiehet olivat kantaneet laatikot pihalla odottavaan suureen punaiseen kuorma-autoon. Ihan kaikkea ne eivät sentään olleet vieneet. Elsa oli jo edeltä käsin piilottanut nitojan ja rei’ittimen. Ne olivat sellaisia antiikkisia mustia, jotka oli tehty toimimaan ikuisesti. Ne olivat palvelleet Elsaa hyvin kaikki nämä vuodet ja hän oli niihin suuresti kiintynyt. Siksi hän oli päättänyt että tästä lähtien ne olisivat hänen. Elsa oli sitä paitsi […]
Ovi paukahti kiinni sellaisella voimalla että keittiön ikkunat helisivät ja lasivitriinistä kuului viini- ja samppanjalasien kilinää. Pamaus oli paljon kovempi kuin tavallisesti, ja se oli ensimmäinen merkki siitä että kaikki ei ollut aivan niin kuin pitäisi. Kuitenkin Paulan ensimmäinen reaktio oli suuttumus. Olihan hän huomauttanut tuhansia kertoja ettei ovia saanut paukutella. Ensinnäkin siksi että ovi saattoi mennä rikki, ja sitä paitsi mitä naapuritkin sellaisesta metelistä ajattelivat. Jarmo olisi tietenkin reagoinut paljon jyrkemmin, jos olisi ollut kotona. Äidin sydän kuitenkin suli kun tytär ryntäsi keittiöön silmät itkusta punaisina. ”Mikä sinulla on Milja rakas?” Paula huudahti. ”Ope valehtelee!” Tytär vastasi ääni väpättäen, […]