REAL ACADEMIA ESPAÑOLA (RAE) hacerse alguien el sueco (tekeytyä ruotsalaiseksi) 1. partikkeliverbi, verbaalinen, puhekieli. Olla ymmärtämättä. Teeskennellä tietämätöntä. Kesken oppitunnin Atten puhelimesta kajahti La Valse D’Amelie Orchestral Version. Se soi aivan liian kovaa, ja kaikki kääntyivät katsomaan äänen suuntaan. Atte oli aivan varma siitä, että oli laittanut älähäiritse-tilan päälle, mutta jostain syystä puhelin nyt kuitenkin soi. ”Bed and breakfast Aurinkoranta, Atte Aurinkoinen puhelimessa”, Atte vastasi miltei kuiskaten kulkiessaan vaivautuneena penkkiriviä pitkin kohti auditorion ovea. Vaikka kurssilla oli osallistujia covid-epidemian vuoksi vain neljäsosa siitä, mitä tilaan olisi mahtunut, Atte joutui kuitenkin ohittamaan heistä neljä lähietäisyydeltä. ”Anteeksi”, hän toisteli. Ohitettavat nostelivat jalkojaan […]
Tarinoita tornistani
”Kyllä me nämä vielä kuntoon saadaan. Saatpa nähdä”, Näin Miika sanoi joka ikinen kerta. No kai hän tiesi mistä puhui. Olihan hän ammattimies, ja vielä sieltä parhaasta päästä. Varmaankin hän oli kolmenkymmenen vuoden uransa aikana nähnyt yhtä sun toista. Arvolta puolestaan alkoi kärsivällisyys olla loppumaisillaan. Hän oli Miikan avustuksella tehnyt samoja harjoituksia jo kolmatta kuukautta, mutta hänestä tuntui kovastikin siltä, ettei uurastuksesta ollut minkäänlaista hyötyä. Jalat vain eivät millään tahtoneet totella. ”Luitkos niistä Oulun pidätyksistä?” Miika kysyi avatakseen keskustelun. ”Joo”, Arvo murahti vastaukseksi. Arvo oli kyllä nähnyt otsikot, muttei ollut rohjennut kovasti perehtyä uutiseen. Koko asia tuntui hänestä niin tavattoman […]
Paljon onkin tapahtunut sen jälkeen, kun palasin sairauslomaltani takaisin työelämään. Minun on kyllä tunnustettava, että käytin kaikki mahdolliset päivät, jotka lääkäri vain minulle suostui antamaan, enkä sinä aikana uhrannut ajatustakaan työasioille. Sisimmässäni toivoin, että kaikki olisi tällä välin muuttunut paremmaksi, ja tavallaanhan niin kävikin. Muutto uusiin tiloihin tapahtui vain pari viikkoa paluuni jälkeen. Muutimme toiselle puolelle kaupunkia erääseen kunnan omistamaan kiinteistöön, jossa oli aiemmin sijainnut jonkinlainen ammattikoulu. Tilat eivät aivan soveltuneet tarpeisiimme, mutta minun kannaltani muutos oli hyvä, sillä työmatkani lyheni alle puoleen. Kun vielä oikaisen omakotialueen läpi, vaikka läpiajo siellä olikin liikennemerkillä kiellettyä, olen kotona alle kymmenessä minuutissa. Se […]
”No kerrankin!” Arvo huudahti ääneen lehteä lukiessaan. Marilyn höristi korviaan kysyvästi. Tottuneena Arvon äänekkäisiin mielenilmauksiin, hän päätti jatkaa keskenjääneitä päiväuniaan, sillä asiahan ei häntä selvästikään koskenut. Hän käänsi kylkeään ja pöyhi sohvatyynyä niin voimallisesti, että vanha nahkasohva natisi liitoksissaan. Löydettyään viimein sopivan asennon hän jatkoi tuhisten uniaan. ”Joskus se sokeakin kana jyvän löytää”, Arvo jatkoi tohkeissaan. ”Tai kukkojahan taitavat tässä tapauksessa olla.” Arvo kuvitteli mielessään Nobel komitean joukoksi frakkiin pukeutuneita, pitkäpartaisia ja kultivoituneesti ruotsia puhuvia herroja. Nämä herrat kokoontuivat kerran vuodessa arvokkailla antiikkihuonekaluilla sisustetussa ja vai tätä tarkoitusta varten varatussa kabinetissa. Siellä he sitten nauttivat arrakkipunssia koristeellisista laseista ja polttelivat […]
Ankeaa arkea kuntayhtiössä jossa asiat eivät ole niin ruusuisia kuin saattaisi kuvitella. Tarina on tulvillaan byrokraattista johtamista ja tekoempaattisia johtajia, joilla ei useinkaan ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten yritystä tulisi johtaa. Ja miten voisikaan olla, kun he ovat olleet kunnallisessa suojatyöpaikassa koko työuransa ajan. Heidän alaisensa eivät hekään ole juuri sen parempia, sillä nämä ovat juuri niitä samoja kunnanjummeja, joita he ovat aina olleet. Tosin heillä, toisin kuin johdolla, on selkeä käsitys siitä miten yritystä ei tulisi johtaa. Asiat alkoivat hiljalleen palautua mieleeni. Herättyäni sairaalavuoteelta, olinkin ihmetellyt, mitä oikein oli tapahtunut. Käteni oli poikki. Senhän näki jo muodottomasta kipsimöykystä, johon […]