He jatkoivat keskustelua asiasta, poliisi poliisille samalla, kun joivat yhä vain enemmän – Cristina ei halunnut olla tässä kumppaniaan huonompi. Oliko Manel pyytänyt häntä asunnolleen, sitä Cristina ei voinut muistaa herätessään aamulla täysin vieraassa asunnossa. Häneltä kesti hetki löytää kylpyhuone ja hän ehti sinne juuri ajoissa oksentaakseen kaarena kaiken edellisenä iltana nauttimansa. Ei helvetti! Ei tällaista voi tapahtua minulle, ei koskaan ole tapahtunut. Cristina itki ja yökki. Limainen oksennus poltti kurkkua. Oksentelun vähä vähältä hellittäessä puuroiset aivot lähtivät hiljalleen käyntiin ja hän huomasi olevansa kokonaan alasti. Hänet täytti häpeän tunne. Mitä, jos joku tulee ja näkee? Kurkottaessaan laittamaan ovea lukkoon, […]
Bonsaipuun juurella
Kilpailu alkoi perjantaina ja päättyisi tiistaina, jolloin olisi vuorossa mitalipurjehdus. Siihen osallistuisivat kymmenen parasta venekuntaa. Kilpailu ei ollut suuren suuri, sillä osallistujia 470-luokkaan oli vain kolmekymmentäkuusi, siis 18 venettä. Meitä oli kaikkiaan yhdestätoista eri maasta, Englannista, Hollannista ja Saksasta. Ja sellaisistakin maista kuin Sveitsi ja Itävalta. Ruotsistakin oli – Linnéa taisi olla toisen nimi. Mutta minä olin ainut suomalainen, vaikka purjehdinkin Espanjan lipun alla. Espanjasta olivat Erica ja meidän pahimmat kilpakumppanimme Laia ja Marta. Ericasta en tiedä, mutta minä olin niin täpinöissäni, etten tiennyt mitä tehdä silloin, kun ei ollut mitään mitä tehdä. Tein samoja asioita uudelleen. Tarkistin, että kaikki […]
Umberto laski katseensa. Häntä hävetti tuijottaa liian pitkään näitä kahta kaunotarta, jotka makoilivat lepotuoleissaan tennisklubin uima-altaan kiveyksellä pukeutuneina niin olemattoman pieniin bikineihin, että olisivat aivan yhtä hyvin voineet olla täysin alasti. Hän jäi norkoilemaan harava kädessään piiloon pensaikon taakse, josta oli näköala altaalle. Tottahan hän näki joka päivä kauniita naisia tällä alellalaisklubilla, mutta näissä kahdessa – varsinkin siinä toisessa – oli jotakin sellaista, ettei Umberto vain yksinkertaisesti saanut katsettaan irti heistä. Toinen tytöistä oli iholtaan tummempi ja hänen kasvoistaan näki, että hänellä oli eteläamerikkalaisia sukujuuria. Umberto oli yrittänyt kuunnella tytön puhetta, päätelläkseen siitä, mistä tämä oli kotoisin, muttei voinut havaita […]
Mutta nyt menen jo asioiden edelle. Minulla ei ollut vielä mitään käsitystä siitä kuinka hyvältä tuntuisi sen jälkeen kun oli juossut kymmenen kilometriä paahtavassa auringossa. Jos minulta nyt sitä kysyttäisiin pitäisin koko ajatusta täysin naurettavana – täysin. Minähän en ollut koskaan harrastanut minkäänlaista urheilua, kuten Erica. Sinä jouluna minulle ei annettu aikaa edes yrittää sisäistää tapahtunutta kun jo siirryin yhdestä kaaoksesta keskelle toista. Koko perhe oli täpinöissään. Etenkin Erica. Kaksi ecuadorilaisnaista tuli siivoamaan koko talon läpikotaisin. He pesivät ikkunat ja lattiat. Pyyhkivät pölyt kaikkialta jopa kirjahyllyn kirjoista. Mónica ja Erica ripustivat joulukoristeita ja Ernie kiinnitti jouluvaloja talon ulkoseinille ja fiikukseen. […]
Kuluneina vuosina äiti oli yrittänyt isän tuella tutustuttaa Ericaa balettiin, naisvoimisteluun, tennikseen ja viimeksi jopa yleisurheiluun. Heidän mielestään oli hyvin tärkeää, että lapsella oli jokin urheilullinen harrastus. Baletti oli ollut yhtä kärsimystä, mutta Erica oli kestänyt sitä kokonaiset kaksi kuukautta, ennen kuin oli viimein uskaltanut uhmata äitiään. Voimistelusta puuttui täysin oikea kilpailuhenki. Tunne siitä kuinka adrenaliini pulppusi suonissa. Ja kun Ericalle oli selvinnyt, että sijoituksen määräsi ryhmä ikäloppuja tuomareita, jotka istuivat huipputärkeän näköisinä tehden merkintöjään paperille, päätös lopettamisesta oli ollut helpompaa kuin baletin kohdalla. Tennistä Erica oli pelannut kokonaisen vuoden, vaikka se oli hänen mielestään typerääkin typerämpi urheilulaji. Hän ei […]