Alman kaikki kolme lasta olivat saapuneet kukin taholtaan viettämään viimeisen joulun kotitalossaan yhdessä äitinsä kanssa. Tämä joulu oli viimeinen siksi, että joulun jälkeen Alma siirrettäisiin hoivakotiin ja hänen omistamansa omakotitalo tultaisiin myymään. Se ei suinkaan ollut Alman tahto. Itse asiassa hän ei ollut vielä täysin tietoinen koko asiasta. Tosin hänellä ei ollut tässä asiassa päätäntävaltaa. Näin oli allekirjoituksellaan varmistanut häntä tutkinut lääkäri, ja tätä päätöstä puolsivat hänen jälkeläisensä, jotka jo ahnaina odottivat suuren omakotitalon myyntiä ja tulevaa perintöään. Viimeinen joulu kotona oli poikkeuksellinen, koska Alman lapset, Armas, Lyyti ja Aimo, eivät olleet enää vuosikymmeniin matkustaneet jouluksi kotikaupunkiinsa, joitain harvoja kertoja […]
Pau Valent
4. Neljäs osa Iltapäivällä kävin seuraavan sängynaluslaatikon kimppuun. Osoittautui että se oli ääriään myöten täynnä valokuvia. Vaikutti siltä, että äitini oli viimeisinä vuosinaan koettanut saada tavaransa jonkinlaiseen järjestykseen. Ehkä on niin, että lopun vääjäämättömästi lähestyessä, me ihmiset haluamme tavalla tai toisella vaikuttaa siihen, minkälaisen kuvan me itsestämme jälkipolville jätämme. Tämä varmaan selitti myös sen, miksi äitini päiväkirjat yhdeksänkymmentä luvun lamakauden ajalta, olivat kaikki aikajärjestyksessä makuuhuoneen kirjahyllyssä. Aivan kuin hän olisi halunnut siten sanoa: ”Lukekaa, mitä minulle on tehty.” Valokuvien valtaisa määrä yllätti minut. Tiesin, että äitini oli kuvannut ahkerasti jo nuorena Rolleiflex laatikkokamerallaan. Minä sain sen hänen jälkeensä käyttööni. Kamera […]
3. Kolmas osa Aamulla auringonvalo tulvi sisälle huoneeseen rullaverhon läpi. Köynnöskasvien lehdet tanssivat monitasoisina varjoina kankaan pinnalla. Raatihuoneen kello kilkatti kahdeksan kertaa samalla rytmillä kuin se oli tehnyt jo lapsuudessani. Tunsin oloni pitkästä aikaa levänneeksi ja rauhalliseksi. Tässä huoneessa on hyvä nukkua, ajattelin. Ehkä se johtui auringosta, tai saattaa olla, että vanhalla puurakennuksella oli siinä osansa. Huoneesta avautuu näkymä katetulle terassille, joka sekin on kasvillisuuden valtaama siinä määrin, että sen kautta on liki mahdotonta kulkea puutarhaan. Humalaköynnökset kasvavat pitkin katosta kannattavia pilareita ja jalavan oksat työntyvät läpikuultavan pleksikatteen alle. Ikkunan edessä on äitini työpöytä. Se on sama työpöytä, joka hänellä […]
2. Toinen osa. Olin saanut aikaa syyskuuhun asti käydä läpi äidin tavarat. Sen jälkeen huutokauppias saapuisi ja veisi pois omaisuuden, jonka äitini oli elämänsä aikana ympärilleen kerryttänyt. Hänen huonekalunsa, taulunsa, kirjansa ja ne lukuisat mielenkiintoiset taide- ja koriste-esineet, joka tietyllä tavalla olivat osa hänen värikästä persoonaansa. Tehtäväni oli lähes mahdoton jo pelkästään ajanpuutteen vuoksi. Minua odottava tehtävä hirvitti minua. Olin nähnyt siitä painajaisia useina öinä. Äitini asuntoon, sekä tontilla sijaitseviin muihin rakennuksiin, oli sukupolvi jos toinenkin säilönyt jos minkäkinlaista tavaraa aina kellarista ullakolle saakka. Joku saattaisi sanoa, että äitini oli suoranainen romunkerääjä. Ehkäpä hän sitä olikin, mutta minä en usko, […]
1.Ensimmäinen osa. Matkustin kenties viimeistä kertaa minulle niin kovin rakkaaseen pikkukaupunkiin Pohjanmaalla pelastaakseni äitini tavaroista ne, mitä suinkin pelastettavissa oli. Huonekaluja tai mitään suurempia esineitä en ollut ajatellut viedä mukanani, enkä olisi voinutkaan viedä. Niitä minulla oli muutenkin jo aivan tarpeeksi omasta takaa. Kenties jonkin muistoesineen veisin mukanani. Äitini rakkaista kirjoista ottaisin itselleni niitä, joita hän oli lukenut meille lapsille ääneen. Joistakin näki, että niitä oli luettu useaan kertaan. Niiden sivut olivat lehteilystä kuluneet ja niiden väliin oli työnnetty paikkamerkkejä ja muistilappuja. Tarkoituksenani oli pelastaa äitini henkinen perintö. Hänen piirustuksistaan ne, jotka sain mukanani kulkemaan. Valokuvat, tai ainakin osan niistä. […]