Sain eilen illalla luettua loppuun Barcelonasta hankkimani Alicia Giménezin dekkarin: Ritos de muerte (kuoleman riitit). Se on julkaistu suomeksi nimellä: Merkityt tytöt. Kumpikaan näistä nimiversioista ei mielestäni juurikaan kuvasta kirjan tapahtumia.
Tarina alkaa siitä, kun ylikonstaapeli Petra Delicado saa eräänä iltana yllättävän soiton esimieheltään, ja hänet määrätään tutkimaan tapahtunutta rikosta.
Soitto oli odottamaton siksi, että Petra työskentelee poliisin arkistossa, eikä suinkaan kenttätyössä. Osoittautuu, että poliisi, jonka rikosta olisi pitänyt tutkia, on joutunut onnettomuuteen laskettelurinteessä, ja Petra on nyt tähän tehtävään ainoa reserviläinen. Toisaalta kyseessä on aivan tavallinen raiskaus, joka on poliisin työtehtävien tärkeyslistan alapäässä.
Työparikseen ja alaisekseen Petra saa kuuttakymmentä ikävuottaan lähestyvän poliisimiehen. Asetelma on siis Petran kannalta hyvin epäedullinen. Naisena ja kokemattomana rikostutkijana hän joutuu johtamaan tutkimusta, jossa hänen työparinaan on parkkiutunut maalaispoliisi. Mutta sen sijaan, että hän nöyrtyisi miehisen ylivallan edessä, Petra käyttää tavallisuudesta poikkeavia menetelmiä saavuttaakseen työtovereidensa arvostuksen sekä uskottavuutta epäiltyjen seksuaalirikollisten edessä.
Petralla on lakimiestausta. Hän työskenteli yhdessä miehensä Hugon kanssa trendikkäässä asianajotoimistossa, kunnes hän eräänä päivänä kyllästyi olemaan miehensä varjo. Hän hankkiutui eroon niin miehestään kuin ammatistaan ja ryhtyi poliisiksi kaikkien lähimmäistensä kummastukseksi.
Petra meni myös naimisiin toistamiseen. Mikäli Petran ensimmäinen aviomies oli dominoiva alfauros, niin hänen toinen miehensä oli Hugon täydellinen vastakohta, infantiili ja tarrautuva baarinpitäjä Pepe.
Tämänkin avioliiton kariuduttua Petra osti itselleen haaveilemansa talon puutarhalla, jossa suunnitteli viettävänsä rauhallisia iltoja, lukien kirjoja ja kuunnellen klassista musiikkia. Nämä haaveet kariutuvat jo ennen kirjalaatikkojen purkamista, kun Petra määrätään tutkimaan tapahtunutta raiskausta.
Petran alainen ja työtoveri Fermin Garzón on jäänyt leskeksi ja muuttanut hiljattain Salamancasta Barcelonaan. Fermin on jäyhä ja kuuliainen pitkän uran tehnyt poliisi, jolla on kuitenkin hyvä sydän ja omat omituisuutensa. Hän pitää oopperasta ja hyvästä ruuasta.
Petran ja Ferminin lyhyeksi aiottu yhteistyö kuitenkin pitkittyy, kun osoittautuu, ettei raiskaustapaus jää ainoaksi. Uhrien määrä laajenee lyhyen ajan sisällä neljään, ja kaiken lisäksi osoittautuu, että raiskaaja on merkinnyt uhrinsa varsin erikoisella tavalla.
Tässä vaiheessa lehdistö kiinnostuu todenteolla tapahtuneesta, ja varsinkin eräs tv-juontaja ottaa Petran ja Ferminin hampaisiinsa. Alkaa säälimätön mollauskampanja poliisin toimintaa kohtaan. Tv kanava saa jopa raiskatut tytötkin ohjelmaansa, puhumaan pahaa poliisin toimista. Petra saa tehdä kaikkensa, jotta juttu ylipäätään pysyy heidän käsissään.
Tarina on aitoa ja puhdasveristä dekkarikerrontaa parhaimmillaan. Petra Delicado -sarja käsittää nykyisin 11 kirjaa, joista on suomennettu käsittääkseni neljä. Tammi julkaisi kirjan Merkityt tytöt vuonna 2012. Sen on suomentanut Jukka Koskelainen. ISBN 978-951-31-6390-7.
Kirjojen pohjalta on myös tehty kolmetoistaosainen tv-sarja nimeltään Petra Delicado. Pääosissa ovat Ana Belén ja Santiago Segura. Sarjaa ei ole tiettävästi näytetty suomen televisiossa, enkä ole myöskään löytänyt sitä Netflixistä enkä HBO:sta
Alicia Gimenezin kirjassa Merkityt tytöt, esiintyy espanjalainen poliisimies nimeltään Fermin Garzón. Fermin on mies joka osaa arvostaa ruokaa. Sen pitää olla hyvää ja ennen kaikkea sitä pitää olla riittävästi.
Tarinassa on kohtaus, jossa Ferminin esimies Petra Delicado kutsuu alaisensa Barcelonan kuuluisaan oopperataloon, Liceu:hun, katsomaan Aída oopperaa. Esityksen jälkeen he menevät ravintolaan syömään.
Huolimatta siitä, että kirjassa puhutaan melko lailla syömisestä, ruokalajeja ja muita syömiseen liittyviä detaljeja ei kirjasta juurikaan löydy. Oopperan jälkeinen ravintolakohtaus on oikeastaan ainoa, jossa mainitaan ruokalajeja nimeltä. Fermin syö suurella ruokahalulla katkaravuilla täytettyjä avokadoja ja lampaankyljyksiä.
Seuraavassa resepti Maria tädiltä saadusta keittokirjasta: Art de ben menjar, eli vapaasti suomennettuna Syömisen taito. Klassikko vuodelta 1923. Raseptin nimi on: Ruskistetut lampaankyljykset, ja se on seuraavanlainen:
RUSKISTETUT LAMPAANKYLJYKSET
Laitetaan ihraa pannulle ja pannu tulelle. Kun ihra tirisee, paistetaan siinä lampaankyljykset, ja kun ne ovat hyvin ruskistuneet, otetaan ne pannulta. Jäljelle jääneen ihran kanssa sekoitetaan lihalientä, ja lisätään keitokseen persiljaa, timjamia, rakuunaa, salottisipulia ja kurkkua, kaikki tämä hyvin pilkottuna. Lopuksi lisätään vielä suolaa ja pippuria. Annetaan kiehua jonkin aikaa, ja kaadetaan seos tarjoiluastialle aseteltujen lampaankyljysten päälle.
