Liikenneviraston nopeusrajoitustoimikunnan kokous.
Toimikunnan puheenjohtaja Heikki Hämäläinen avasi kokouksen. Tämän jälkeen hän esitteli asialistan. Käsiteltävien asioiden listalla oli kaksi kohtaa, joiden Hämäläinen tiesi herättävän runsaasti keskustelua puolesta ja vastaan, siksi hän oli sijoittanut ne kokouksen asialistan viimeisiksi. Nämä olivat:
- Turku-Helsinki moottoritien nopeusrajoitusten laskeminen tunneleissa ja niiden välisillä tieosuuksilla.
- Turun keskusta-alueen aluenopeusrajoitusalueiden kehittäminen.
Hämäläinen piti pitkähkön ja perinpohjaisen alustuksen kustakin käsiteltävänä olevasta asiasta – kuten hänellä oli tapana – jotta toimikunnan uudet jäsenet – ennen kaikkea toimeenpanevat virkamiehet – olisivat perillä siitä, mitkä olivat toimikunnan arvot ja tavoitteet.
”Kuten kaikki tiedämme, Turku-Helsinki moottoritien pahin ongelmakohta on siinä, että siinä on useita tunneliosuuksia. Me suomalaiset – toisin kuin norjalaiset tai vaikkapa sveitsiläiset – emme ole tottuneita ajamaan tunneleissa. Tähän on tietenkin syynsä. Maantieteellisistä seikoista johtuen meillä ei tunneleita liiemmin ole.
Tätä asiaa käsiteltiin jo ennen kuin moottoritie alun perin avattiin. Tuolloin todettiin, että olisi varsin vaikeata perustella tunnelialueiden alennettuja nopeusrajoituksia. Joku virkamies jopa meni julkisesti lupaamaan, että nopeusrajoitukset nostettaisiin näiltä osin sataankahteenkymmeneen kilometriin tunnissa, kunhan kaikki turvajärjestelmät vain olisi ensin testattu. Ja näin sitten kävikin.”
Hämäläinen piti lyhyen tauon. Hän rasautti vissypullon auki, täytti lasin ja joi siitä puolet. Sen jälkeen hän yskähti merkiksi siitä, että oli jatkamaisillaan puhettaan.
”Viime marraskuusta lähtien tunnelivyöhykkeen nopeusrajoituksia on laskettu koeluontoisesti sataan kilometriin tunnissa, jolla on ollut myönteisiä vaikutuksia liikenneturvallisuuteen, ja nyt onkin ehdotettu, että tästä käytännöstä tehtäisiin pysyvä.”
”Montako onnettomuutta niissä tunneleissa sitten on ollut?” kysyi Autoliiton edustaja Ville Viimapää, jo ennen kuin Hämäläinen ehti edes pyytää kuulijakuntaa lausumaan mielipiteensä.
”Ei ainuttakaan – tietääkseni.”
”No miksi hitossa nopeuksia sitten tulisi laskea?”
”No tietenkin siksi, jotta vältyttäisiin onnettomuuksilta jatkossakin”, Hämäläinen sanoi kuin viisas opettaja alaluokkalaiselle.
”Ei hitto! Tuohan on sama, kuin kieltää veisten käyttö keittiöissä sen vuoksi, että niillä voi leikata sormeensa”, Viimapää tuhahti.
”Pysykäämme nyt kuitenkin liikenneturvallisuudessa. Työturvallisuus ei kuulu meidän toimivaltaamme”, Hämäläinen sanoi hymyillen.
Hän katsahti toimikunnan pysyvän jaoston suuntaan. Siihen kuuluvat virkamiehet olivat tapansa mukaisesti ryhmittyneet lähimmäs kahvitarjoilupistettä, ja he kaikki nyökkäilivät hyväksyvästi Hämäläisen terävälle sutkautukselle.
Hämäläinen tiesi kokemuksesta, että typerä kinastelu Autoliiton Viimapään kanssa saattaisi jatkua loputtomiin, siksi hän soi viisaasti puheenvuoron Hannu Turviolle, joka oli kantanut projektin suunnittelusta päävastuun.
Turvion tilastojen täyttämät esitelmät olivat loputon suo, jossa räpiköinti saisi kenet tahansa ”Viirapään” vain uppoamaan syvemmälle prosenttilukujen hetteikköön.
Turvio havainnollisti PowerPoint esityksellään jokaisen vaarallisen ohituksen, ylinopeustilanteen ja lisäsi vielä näytti muutaman valikoidun videon, jotka saivat Helsinki-Turku moottoritien vaikuttamaan lähes Saksan Nürburgringiltä.
Lopuksi asiasta äänestettiin, ja esitystä nopeuksien alentamisesta puolsi lähes kuusikymmentä prosenttia läsnäolijoista.
Vielä lopuksi Viimapää vaati selitystä sille, miksi Turun pohjoisella moottoritiellä oli sadan kilometrin rajoitus koko matkan, vaikka siellä ei ollut tunnelin tunnelia, mutta Hämäläinen hiljensi hänet nopeasti ja siirtyi seuraavaan ja viimeiseen kohtaan esityslistalla. Hän antoi puheenvuoron poliisin edustajalle, Tapani Taaperolle. Tämä esitteli uusimmat tilastot suojaamattomien tienkäyttäjien ja moottoriajoneuvojen välisistä onnettomuuksista.
”Kuten voimme havaita, tällaisten onnettomuuksien määrä on ollut jo vuosien ajan voimakkaassa kasvussa.”
”Ihmekös tuo kun kuleksivat nenä kiinni puhelimessa ja räppi pauhaa vastamelukuulokkeissa. Eiväthän ne hitto soikoon edes katso eteensä katua ylittäessään”, Aina Ralli tuhahti tarkoittaen kaiketikin jalankulkijoita.
”Aina puhuu aivan totta. Syyttävä sormi osoittaa aina autoilijaa, tekipä jalankulkija sitten mitä tahansa. Puhumattakaan pyörällä liikkujista. Ei pienintäkään hajua liikennesäännöistä.” Ville Viimapää sanoi.
”Unohdit mainita skuutit. Niiden kuljettajat ne vasta vastuuttomia tienkäyttäjiä onkin”, Ralli lisäsi.
”Todellisia kamikazeja”, Viimapää vakuutti. ”Eivät yhtään vilkuile sivuilleen kun lähtevät ylittämään suojatietä kaasu pohjassa. Ei ihme jos onnettomuuksia tapahtuu.
”Minä käytän päivittäin skuuttia työmatkoilla, ja noudatan kyllä ihan kaikkia liikennesääntöjä”, piipitti nainen kahvipöytäriviltä. Hän oli kokouksen alussa esitellyt itsensä Varmaksi.
”Poikkeus vahvistaa säännön”, Viimapää tokaisi. ”Voin kertoa, että esimerkiksi Lemminkäisenkadulla, Kupittaalla, on eräskin suojatie joka…”
”Pysytäänpäs asialistalla!” Hämäläinen keskeytti tylysti. ”Onhan selvääkin selvempää, että mitä alhaisempi on ajonopeus, sitä nopeammin ajoneuvo pystytään pysäyttämään vaaratilanteessa ja näin vältetään törmäykset pyöräilijöihin ja jalankulkijoihin. On pidettävä mielessä kaikkein nuorimmat ja vanhimmat tienkäyttäjät. He ovat hyvin epäedullisessa asemassa autoilijaan nähden. Ikäihmisen keho ei välttämättä kestä enää pieniäkään kolhuja. Siksi on tärkeää, että taajama-alueilla, missä kevyttä liikennettä on paljon, ajonopeudet pidetään matalina.”
”Nämä mainitsemasi vanhukset ovat kyllä hyvin vastuullisia tienkäyttäjiä. Ja samaa voi sanoa niistä nuorimmistakin, menemättä tietenkään yleistyksiin”, Aina Ralli sanoi.
”Jokainen uhri, olipa hän sitten vanha tai nuori, on liikaa. On muistettava, että nopeusrajoitusten ensisijainen tehtävä on tieliikenteen turvallisuuden lisääminen ja juuri tätä silmällä pitäen Liikennevirasto on tehnyt lukuisia esityksiä laajentaa nopeusrajoitusalueiden määrää, ja madaltaa nopeuksia edelleen, sekä ottaa käyttöön kahdenkymmenen kilometrin tuntinopeusrajoituksia useilla tiheimmin liikennöidyillä keskusta-alueilla”, Hämäläinen sanoi.
”No, tämä nyt vielä puuttui.” Viimapää tuhahti. ”Osaako joku selittää minulle, miten on mahdollista, että kun vuonna 82 taajamamerkki otettiin käyttöön, 50km tunnissa katsottiin turvalliseksi nopeudeksi, vaikka autot olivat sitä, mitä ne olivat. Ei ollut ABS-jarruja, ei törmäyksen estoja eikä oikein edes airbaggejäkään. Ja nyt kun autot ovat niin tavattoman paljon parempia ja turvallisempia, nopeuksia halutaan aina vaan laskea.”
”On tietenkin täysin totta, että autot ovat paljon turvallisempia kuin ennen, mutta samalla niistä on tullut paljon hiljaisempia, ja jalankulkijan on paljon vaikeampaa havaita niitä”, Taapero sanoi.
”No, kuulokkeet korvilla ainakin. Auttaisiko se jos kaikkiin uusiin hiljaisiin autoihin määrättäisiin pakolliseksi sellaiset jumputtimet, mitä näillä nuorilla on tapana kotteroihinsa rakennella. Sellaiset joista lähteen vähintään sata desibeliä. Vai antaisiko poliisi silloin sakkoja liiasta metelöinnistä?” Ralli kysyi.
”Kyllähän tuollaisesta saattaisi sakko jos toinenkin rapsahtaa”, Taapero totesi naureskellen.
”Ai että niinkös on, että vanhat meluavat romut ovat liikenteessä turvallisempia kuin upouudet sähköautot. Kukapa olisi uskonut. Nyt kyllä mennään perse edellä puuhun”, Ralli sanoi.
”Saahan noihin uusiin autoihin nykyisin pakoputkikaiuttimia joista irtoaa vaikka V8:n mölinä. Taidankin hankkia Audiini sellaisen, jotta olen Liikenneviraston vaatimusten tasolla”, Viimapää tokaisi.
”Sitä paitsi, mitä näihin alennettuihin nopeusrajoituksiin tulee, ei ole sanottua, että ne välttämättä parantavat liikenneturvallisuutta. Kun kuljettajan kaikki huomiokyky menee mielivaltaisten aluerajoitusten havainnointiin, ja sakkorysien välttelyyn niin ei siinä jää huomiokykyä kevyen liikenteen kaahareiden väistelyyn.”
”Eivät ne mielivaltaisia ole,” skuutilla ajeleva Varma niminen nainen sanoi tuohtuneena. Hänellä oli selvästikin sormensa jollakin tavoin pelissä.
”Kyllä ne minusta paljolti sitä ovat. Tiedän eräänkin paikan missä risteykseen tultaessa on 40km/h merkki, kun taas vastaantulevien kaistalla asfalttiin on maalattu 30km/h”, Ralli sanoi.
”Kyllä siihen on varmaan syynsä”, Varma intti vastaan.
”Entäs talvella, kun käännyt viidenkympin kadulta kolmenkympin kadulle ja se rajoitus on jään ja lumen alla piilossa?”
”Eikös lakiin kannattaisi kirjata yksinkertaisesti näin: ”Taajama-alueella suurin sallittu ajonopeus on 50 kilometriä tunnissa, mikäli se on muu liikenne huomioon ottaen turvallista. Muuten kadun varret ja asfaltti ovat pian niin täynnä merkkejä, ettei niistä ota pirukaan selvää”, Viimapää sanoi.
”Totta, jo nytkin nämä sähköpyöräilijät hurjastelevat usein lujempaa kuin autot. Heillä kun ei ole rajoituksia.”
Asiasta käytiin vilkasta keskustelua, kunnes Hämäläinen korotti ääntään ja kertoi, että Euroopan parlamentilta oli juuri tullut esitys, jonka mukaan kaikissa uusissa autoissa tulisi vuoden 2024 jälkeen olla automaattinen nopeuden rajoitin, jolloin nopeusrajoitusten noudattamisesta tulee automaattista.
”Suomessa sellaista ei oteta koskaan käyttöön. Silloinhan valtion budjettiin kirjatut sakkotulot poistuisivat, ja valtiontalous menisi kuralle”, Viimapää letkautti, ja sai aikaan muutaman hillityn naurunpyrskähdyksen huolimatta siitä, että asia oli vakava.
Hämäläinen yritti turhaan saada kokouksen takaisin päiväjärjestykseen, mutta kun joku ehdotti, että saman tien nopeudet voitaisiin laskea kymmeneen kilometriin tunnissa, jolloin onnettomuudetkin vähenisivät roimasti, toinen pisti paremmaksi ja oli valmis laskemaan ne viiteen kilometriin.
”Silloin voisimme kaikki vaihtaa kalliit Mersumme rullaattoreihin.”
Nyt tunnelma alkoi olla todella riehakas. Muutamat intoutuivat hakemaan itselleen jo kolmatta santsikuppia ja uskaltautuivat ottamaan kokonaiset kaksi Pullavapitkon siivua.
Hämäläisen ei auttanut muu kuin jättää asia pöydälle. Nyrpein ilmein hän pakkasi paperinsa salkkuun ja poistui paikalta jättäen muut keskustelemaan jalkapallon MM-kisoista.
