Lentoasema oli lähes autio. Sen hyvin ymmärsi, sillä olihan jouluaatto. Autiutta vielä lisäsi covid-epidemia, joka karsi suuren osan niistä harvoista matkustajista, jotka olisivat saattaneet olla liikkeellä näin jouluna. Sanotaan, että kansainväliset lentokentät eivät milloinkaan nuku. On ihmisiä, jotka ovat matkalla jouluaattonakin joltakin maailman lentokentistä jollekin toiselle, niin käsittämättömältä kuin se kuulostikin. Mutta toisaalta maailmassahan on paljon niitä, jotka eivät edes vietä joulua. Lapsena Henry oli kuvitellut, että jouluksi kaikki menivät koteihinsa, koristelivat joulukuusen ja lauloivat kynttilöiden loisteessa joululauluja – joulupukki… joulupukki, tipitipitiptap, joulu yö juhla yö ja mitä niitä nyt onkaan. Illalla luettiin Uutta testamenttia ja syötiin jouluateria: kinkkua, lootia […]
Vuosiarkistot: 2021
Yhden päivän ajaksi varjostajat vaihtuivat toisiin. Varmaan heilläkin oli vapaapäivänsä, vaikka minun oli vaikeata kuvitella Stanislaw vapaa-ajallaan syömässä kotonaan perheensä kanssa sunnuntai lounasta. Ja täysin mahdoton oli ajatus hänestä antamassa hyvän yön suudelmaa tyttärelleen, sillä kaikki se nikotiini ja terva joka oli vuosien saatossa kertynyt hänen viiksiinsä veisi yöunet keneltä tahansa. Ivan puolestaan sopi tehtäväänsä paljon paremmin. Hänet oli slaavimuotissa valettu. Hän ei erottuisi ihmismassasta. Kun olimme tutustunet toisiimme hieman paremmin, kysyin Deljalta näistä hyypiöistä, mutta hän vain kuittasi asian kohauttamalla harteitaan, hänelle niin tyypillisellä tavalla, joka sai toisen tuntemaan itsensä idiootiksi. Markus oli paremmin perillä asiasta. Hän tiesi kertoa, […]
Purjehdimme ulos satamasta. Taakse jäivät Sliten modernin kirkon ja sementtitehtaan tornit. Koko yön jatkunut humina ei kuulunut merelle asti. Kun nostimme purjeet Karlsvärdin linnoituksen kohdalla, saatoin kuvitella, että ruotsalaiset sotilaat tarkkailivat puuhiamme voimakkailla kiikareillaan. Niillä sellaisilla, joilla saattoi lukea paitsi aluksen nimen hämmästyttävän kaukaa, niin myös tunnistaa kapteenin komentosillalta tämän arvomerkeistä. Olin itsekin käyttänyt sellaisia armeijassa. Siksi heilautin kättäni linnakkeen suuntaan. Keli oli mitä parhain. Heinäkuun aurinko paistoi miltei pilvettömältä taivaalta. Tuuli pohjoisesta, mutta kun pääsimme avomerelle se kääntyi enemmänkin luoteeseen ja voimistui jonkin verran. Markus – aluksen kippari – komensi pojat nostamaan spinaakkerin ja siinä se sitten mollotti koko […]
Eräänä päivänä pyöräilin erään ratsastustilan ohi – yhden monista – ja näin kuinka joukko ratsastajia harjoitteli esteratsastusta. Huomasin heti, että yksi heistä oli Edith. Erotin hänen kiharansa jo kaukaa. Seurasin kuinka ratsukot ylittivät esteitä yksi toisensa perään. Jokaisella heistä näytti olevan oma tyylinsä. En osannut sanoa miksi, mutta minusta Edith erottui tässä muista heti ensisilmäyksellä. Hänen ja hänen hevosensa liikkeissä oli jotain sellaista vähäeleistä taituruutta, joka sai muut näyttämään lähes amatööreiltä, ja ehkäpä he sitä olivatkin. Kun Edith näki minut, hän karautti ratsullaan aidan viereen, sinne missä minä seisoin. Jotenkin se tuntui minusta melkein juhlavalta. Sanomatta sanakaan hän sai suuren […]
Lounaan jälkeen, kun olimme pesseet astiat, Tomas ja Silke riitelivät ensimmäisen kerran oikein tosissaan. Näin myrskyn merkit jo aterian aikana. He huusivat toisilleen saksaksi. En siis ymmärtänyt mistä oli kyse. Äänen painot kertoivat kuitenkin paljon ja päättelin, että Silke oli se, joka oli vihoissaan Tomasille. En viitsinyt jäädä kuuntelemaan heidän riitelyään vaan otin pyyhkeeni, uimahousuni ja kirjani ja lähdin etsimään uimarantaa. Huomasin pian, että rannat olivat täynnä turisteja, joten lähdin kävelemään kohti itää. En tiedä kuinka pitkälle kuljin, mutta koska olen aina pitänyt luonnossa kävelemisestä, jatkoin kulkuani pitkin loputonta hiekkarantaa kunnes maisemat eivät enää tuoneet uutta nähtävää. Sitten levitin pyyhkeeni, […]