ISBN 9789512407293 Gummerus kustannus, toukokuu 2018 Kuten aina, Dolores Redondo on kirjoittanut hyvin erilaisen rikosromaanin, jos sitä edes voi sellaiseksi kutsua. Tarinan edetessä kestää pitkään, ennen kuin lukija ymmärtää, että ylipäätään on tapahtunut rikos ja vielä aivan viimeisiä sivuja lukiessa kaivaa epävarmuus siitä, onko kaikessa lopultakin kysymys vain valitettavasta tapaturmasta, ja jos ei, niin kuka murhaaja oikeastaan on. Tapahtumat sijoittuvat Galiciaan, Luoteis-Espanjaan, jonne Manuel matkustaa saatuaan tiedon, että hänen puolisonsa Álvaro on kuollut liikenneonnettomuudessa. Uutinen tulee Manuelille shokkina, sillä Álvaro oli kertonut lähtevänsä Barcelonaan liikematkalle, eikä suinkaan Galicialaiseen pikkukylään. Manuel lähteen tunnistamaan ruumista ja paikanpäällä hänelle alkaa selvitä ettei hänen […]
Kuukausiarkistot: elokuu 2020
Sain eilen illalla luettua loppuun Barcelonasta hankkimani Alicia Giménezin dekkarin: Ritos de muerte (kuoleman riitit). Se on julkaistu suomeksi nimellä: Merkityt tytöt. Kumpikaan näistä nimiversioista ei mielestäni juurikaan kuvasta kirjan tapahtumia. Tarina alkaa siitä, kun ylikonstaapeli Petra Delicado saa eräänä iltana yllättävän soiton esimieheltään, ja hänet määrätään tutkimaan tapahtunutta rikosta. Soitto oli odottamaton siksi, että Petra työskentelee poliisin arkistossa, eikä suinkaan kenttätyössä. Osoittautuu, että poliisi, jonka rikosta olisi pitänyt tutkia, on joutunut onnettomuuteen laskettelurinteessä, ja Petra on nyt tähän tehtävään ainoa reserviläinen. Toisaalta kyseessä on aivan tavallinen raiskaus, joka on poliisin työtehtävien tärkeyslistan alapäässä. Työparikseen ja alaisekseen Petra saa kuuttakymmentä […]
Jussi istuskeli penkillä ja nautiskeli lämpimästä auringonpaisteesta. Vihdoinkin ilmat olivat alkaneet kunnolla lämmetä. Hän nojautui taaksepäin ja nosti katseensa taivaalle. Lokit kaartelivat valkoisina läiskinä sinisellä ja pilvettömällä taivaalla. Jussi siristi silmiään erottaakseen, olivatko ne meri-, nauru-, kala- vai kenties selkälokkeja, mutta valkoiset läiskät pysyivät valkoisina läiskinä. Pelko siitä että hän menettäisi näkönsä käväisi taas hänen mielessään. Toinen asia joka vaivasi Jussia olivat ne oudot vatsakivut, joiden takia hän heräsi useita kertoja yössä. Tämä jälkimmäinen asia pelotti häntä enemmän kuin edellinen. Näön sumentuminen oli tavallaan siunaus. Haravoimaton nurmikko, paperit ja tupakan tumpit ja hiekoitushiekka, jonka poistamiseksi Joonas ei ollut tehnyt elettäkään, […]